Radikalisoituminen verkossa muutti Suomen äärioikeistoa

Suojelupoliisin erikoistutkija Eero Pietilän mukaan äärioikeistolaista terrorismia kannattavan kansainvälisen liikehdinnän rihmat ulottuvat entistä selvemmin sosiaalisen median alustojen ja viestipalvelujen kautta myös Suomeen. Suojelupoliisissa Pietilä analysoi äärioikeiston aiheuttamia uhkia kansalliselle turvallisuudelle muun muassa Suojelupoliisin itse hankkiman tiedon perusteella.

"Äärioikeistolaisten toimijoiden radikalisoituminen on tapahtunut verkossa nopeasti parin viime vuoden aikana. Henkilöiden määrä ei ole suuri, mutta se on kasvussa", Pietilä arvioi.

Suojelupoliisin analyytikot seuraavat tiiviisti myös alan akateemista tutkimusta.  Äärioikeistoa vuosia seurannut tutkijatohtori Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta yhtyy Suojelupoliisin arvioon, että Kankaanpään ryhmän kaltaisia toimijoita on Suomessa hyvin vähän. 

"Kankaanpään epäiltyjen kaltaiset akselerationismia toteuttavat ryhmät ovat Suomessa marginaalin marginaalissa. Niissä piireissä nähdään, että poliittisia ratkaisuja ei ole. Vain väkivallan avulla voidaan saavuttaa omia tavoitteita. Niin kutsutut yksinäiset sudet tai pienet susilaumat inspiroituvat muiden onnistuneista iskuista, mutta ne toimivat yleensä itsenäisesti", Kotonen sanoo.

Tekijät jakavat lähinnä näkemyksen nyky-yhteiskunnan rappiosta ja väkivallan tarpeesta muutoksen saavuttamiseksi.

Pienryhmät eivät toimi tyhjiössä

Äärioikeiston kohonnut uhka on nostettu esiin Suojelupoliisin terrorismin uhka-arviossa vuodesta 2020 alkaen. Sosiaalisen median avulla pistemäisesti äärioikeistoon linkittyvät iskijät ja maantieteellisesti hajallaan olevat kannattajat yhdistyvät löyhäksi kansainväliseksi yhteisöksi. Salassa toimivien yksittäisten henkilöiden ja pienryhmien uhkaa on hankala torjua.

Kotonen korostaa, että pienryhmät eivät toimi tyhjiössä ja niillä on vähintään nettiyhteys muihin toimijoihin. Ryhmien selkeitä käskyhierarkioita tai johtajia on Kotosen mukaan vaikea määrittää. 

"Tekijät jakavat lähinnä näkemyksen nyky-yhteiskunnan rappiosta ja väkivallan tarpeesta muutoksen saavuttamiseksi", Kotonen tiivistää.

Ilmiö näkyy globaalisti yhteiskunnan romahtamista ja rotusotaa kannattavan akselerationismin ja Siege-kulttuurin levinneisyytenä. Amerikkalaisen ideologin kirjoituksiin pohjautuva ja äärioikeistolaiselta verkkofoorumilta 2010-luvulla alkunsa saanut Siege-kulttuuri ja akselerationistinen ajattelu ovat levinneet verkon kautta ympäri länsimaita.

"Britanniassa Order of Nine Angles -satanismiryhmä linkittyi akselerationismiin, erityisesti Sonnenkrieg Divisioniin, joka puolestaan kytkeytyi terrorijärjestönä lakkautettuun National Actioniin", Kotonen kertoo toisiinsa linkittyvistä ääriryhmistä. 

Äärioikeiston terrorismin uhka ei pelkisty ainoastaan Siege-kulttuuriin ja akselerationistiseen ajatteluun. Toimintaympäristön ulkopuolella on myös potentiaalisia iskijöitä, jotka perustelevat väkivaltaan turvautumista esimerkiksi maahanmuuton ja islamin vastustamisella.

Samalla kun äärioikeistolaisen terrorismin uhka on korostunut, julkinen ja järjestäytynyt äärioikeistoliikehdintä on menettänyt näkyvyyttään. 

"Merkittävin muutos on uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttaminen syyskuussa 2020. Järjestön lakkautus on vienyt suomalaiselta äärioikeistolta yhteisen, liikettä määrittävän toimijan, vaikka monet ryhmittymät ovat yrittäneet jatkaa samantyyppistä toimintaa uusissa, pienemmissä kokoonpanoissa", Kotonen kuvaa.

Ideologiset rajaviivat hämärtyvät

Äärioikeistolaisessa toimintaympäristössä nähdään suuntaus, jossa väkivaltaa kannattavien toimijoiden ajattelussa korostuvat yhä vaihtelevammat, paikoin ideologisia rajaviivoja hämärtävät, tekijät. Muukalaisvihamielisyys, maahanmuuttovastaisuus ja valkoisen identiteetin suojeleminen ovat edelleen äärioikeistolaisen aatteen keskiössä, mutta näitä peruslähtökohtia täydennetään mitä moninaisimmilla näkemyksillä.

"Toimijat jakavat pääpiirteittäin yhteisen ajatuksen länsimaisen elämäntavan ja maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta. Järjestöjen hajanaisuus johtaa jossain määrin myös ideologiseen hajaannukseen, mikä selittää yksittäisten henkilöiden hyvinkin erilaisia ideologisia tulokulmia", Kotonen kuvailee muutosta.

Kansainvälisesti äärioikeiston keskuudessa ihannoidaan länsimaista yhteyskuntajärjestystä vastustavia tahoja. Kansainvälisen äärioikeiston piirissä on esimerkiksi osoitettu sympatiaa Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen Afganistanissa valtaan nousseelle Talibanille. Myöskään Isilin kaltaisten ääri-islamististen terroristijärjestöjen ihailu ei ole poissuljettua kaikkein radikaaleimmissa äärioikeistopiireissä. Yhteiskunnan romahtamista ja rotusotaa kannattavan Siege-kulttuurin edustajat ovat yhdistelleet erilaisia okkultistisia ja ritualistisia näkemyksiä kansallissosialismiin pohjautuvaan eetokseen.

Koronarajoitusten pitkittyminen ja verkossa vietetyn ajan lisääntyminen ovat luoneet kasvualustaa uusien henkilöiden radikalisoitumiselle.

Pietilän mukaan äärioikeiston rekrytoijat pyrkivät hyödyntämään vakaan yhteiskuntajärjestyksen vastaista ilmapiiriä ja toimijoita omiin tarkoitusperiinsä ja niiden edistämiseen.  

"Yhteiskunnalliset ilmiöt, aktiivinen verkkotoiminta ja ajoittaiset väkivallanteot viittaavat siihen, että äärioikeistolaisen terrorismin uhka kasvaa todennäköisesti edelleen lähivuosina. Vakavia uhkia eivät ensisijaisesti muodosta järjestäytyneet ja yhdenmukaiseen ideologiaan sitoutuneet ryhmät, vaan verkkopohjaisesta löyhästä yhteisöstä ponnistavat yksittäiset henkilöt ja pienryhmät", Pietilä sanoo.