Pakolaisvakoilun tavoitteena on kontrolloida ja vaientaa
Epädemokraattiset maat pyrkivät joskus vaikuttamaan maasta paenneisiin ihmisiin, vaikka he olisivat asettuneet uuteen kotimaahan. Mehmutin kuvitteellinen tapaus avaa pakolaisvakoilun todellisuutta.
Pakolaisvakoilu on ilmiö, jossa vieras valtio kerää tietoa ulkomailla asuvista entisistä tai nykyisistä kansalaisistaan. Tiedon avulla pyritään kontrolloimaan ja vaientamaan toiseen maahan asettuneita ihmisiä tai ryhmiä. Useimmiten pakolaisvakoilun kohteena ovat ihmiset, jotka kuuluvat epädemokraattisessa lähtömaassaan poliittiseen oppositioon tai muuhun vallanpitäjien uhkaksi katsomaan ryhmään.
Vakoilun seurauksena tiedustelun kohde tai hänen läheisensä voivat joutua kotimaassaan viranomaisten häirinnän kohteeksi. Yksi pakolaisvakoilua harjoittavista maista on Kiina.
Seuraava kuvitteellinen tapaus kuvaa tyypillistä Kiinan harjoittamaa pakolaisvakoilua. Tapaus ei kuvaa mitään yksittäistä todellista tapausta, mutta siinä on monia tapauksia yhdistäviä piirteitä.
Mehmut saapui Suomeen vuonna 2010 turvapaikanhakijana Länsi-Kiinan Xinjiangista. Hänen veljensä oli osallistunut Xinjiangin vuoden 2009 Kiinan vastaisiin mielenosoituksiin ja siitä lähtien Mehmutin perhettä on vainottu. Mehmut sai turvapaikan Suomesta ja myöhemmin Suomen kansalaisuuden. Elämä Suomessa sujui rauhallisesti, ja Mehmut vaimoineen työllistyi suomalaisessa siivousalan yrityksessä.
Vuonna 2016 Mehmut palasi Kiinaan tapaamaan Xinjiangissa asuvia vanhempiaan. Matka ei sujunut odotusten mukaisesti. Huolimatta Mehmutin uudesta kansalaisuudesta, Kiinan tiedusteluviranomaiset hakivat Mehmutin vaimoineen kuulusteluihin heti heidän saavuttuaan. Mehmutin haluttiin vakoilevan muita uiguureja. Tarkoituksena oli kartoittaa Suomen uiguuriyhteisön tilannetta: kuinka paljon uiguureja Suomessa asui, ketkä heistä olivat hakeneet turvapaikkaa ja kuinka moni osallistui poliittiseen toimintaan, kuten mielenosoituksiin. Mehmutista ja hänen vaimostaan otettiin lisäksi tarkat biometriset tunnisteet vastoin heidän tahtoaan. Mehmut kieltäytyi yhteistyöstä tiedusteluviranomaisten kanssa ja onnistui lahjusten avulla poistumaan Kiinasta turvallisesti takaisin Suomeen.
Kiinan turvallisuusviranomaiset eivät silti luovuttaneet. He aloittivat säännölliset käynnit Mehmutin vanhempien kotona ja vaativat tarkkoja tietoja perheen ulkomailla asuvista lapsista. Tämän jälkeen he alkoivat painostaa Suomessa asuvaa Mehmutia kiinalaisen WeChat-viestisovelluksen välityksellä vaatimalla tasaisin väliajoin tietoja Mehmutin perheen tilanteesta Suomessa. Yhteydenpito Kiinaan jääneisiin sukulaisiin on tästä lähtien ollut mahdollista ainoastaan Kiinan tiedusteluviranomaisten välityksellä. Kiinan tiedusteluviranomaiset ovat esimerkiksi vaatineet kuvia perheen matkustusasiakirjoista sekä kokovartalokuvat kaikista perheenjäsenistä päivän sanomalehden kanssa, jotta viranomaiset voisivat vakuuttua välitetyn aineiston ajantasaisuudesta. Kerran Mehmutin piti kuvauttaa koko perhe Helsingin Senaatintorilla, jotta Kiinassa voitaisiin varmistua heidän oleskelevan juuri Suomessa.
Toisinaan Mehmutille lähetetään kuvia muista uiguureista, joita hänen pyydetään tunnistamaan Suomesta. Mehmut sai myös toimeksiannon käydä kuvaamassa suomalaiseen vastaanottokeskukseen majoitettuja uiguuriperheitä. Mehmut ei ole toteuttanut perheensä ulkopuolisiin henkilöihin kohdistuvia pyyntöjä. Kiinan viranomaiset ovat todenneet, että mikäli he eivät saa pyytämiään tietoja, Mehmutin perheenjäsenet Kiinassa ovat vaarassa. Viime vuonna Mehmut sai puhelun isältään, jota pidettiin vangittuna paikallisella poliisiasemalla. Kiinan viranomaiset lupasivat vapauttaa isän, jos Mehmut suostuisi yhteistyöhön. Mehmut kieltäytyi ja tämän jälkeen hän ei ole kuullut vanhemmistaan.
Kiinaan Mehmut ei enää uskalla palata. Hän pelkää, että hänet otettaisiin kiinni heti rajatarkastuksessa. Näin on käynyt useille hänen ystävilleen.
Pakolaisvakoilu ei ole Suomessa rikos
Pakolaisvakoilu jatkuu erittäin todennäköisesti Suomessa myös tulevina vuosina. Suojelupoliisi esitti vuonna 2012 pakolaisvakoilun kriminalisointia, ja on edelleen sitä mieltä, että pakolaisvakoilun pitäisi olla yleisen syytteen alainen rikos. Uuden tiedustelulainsäädännön ansiosta Suojelupoliisi voi nykyään hankkia tietoa pakolaisvakoilusta ilman rikosepäilyä, jos konkreettinen kansallisen turvallisuuden uhka on olemassa. Kriminalisoinnin merkitys olisi ennen kaikkea yksilön ja Suomen oikeuksien ja etujen turvaamisessa.
Ruotsissa pakolaisvakoilu on johtanut tuomioihin
Tukholman käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2019 ruotsalais-irakilaisen miehen kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen luvattomasta tiedustelutoiminnasta. Tuomioistuimen mukaan mies vakoili lähes neljän vuoden ajan Iranin opposition edustajia Ruotsissa, Belgiassa ja Hollannissa.
Tukholmassa tuomittiin vuonna 2018 vankeuteen tiibetiläistaustainen mies, joka oli kerännyt tietoja Ruotsissa asuvista etnisistä tiibetiläisistä Kiinan pyynnöstä. Tuomio tuli törkeästä henkilöön kohdistuvasta laittomasta tiedustelutoiminnasta. Mies toimi Kiinan siviilitiedustelupalvelu MSS:n agenttina.
Vuonna 2009 uiguurimies tuomittiin vankeuteen samankaltaisesta toiminnasta, törkeästä henkilöön kohdistuvasta laittomasta tiedustelutoiminnasta. Vakoilun kohteena oli tuolloin uiguuriyhteisö.