Helpoin selitys ei yleensä toimi – mielenterveys on vain yksi tekijä terrorismin uhkan arvioinnissa

Kun terrori-iskusta tai sen yrityksestä uutisoidaan, julkisessa keskustelussa pohditaan usein tekijän tai tekijöiden mielenterveyttä. Jos tekijä on hakenut hoitoa mielenterveysongelmiinsa, niitä pidetään usein selityksenä väkivaltaiselle teolle. Oikeuspsykiatri Allan Seppäsen mukaan selitys on kuitenkin harvoin näin yksinkertainen. Seppänen on HUS:n tehostetun osastohoidon ja oikeuspsykiatrian ylilääkäri.

"Kaiken kaikkiaan psykiatrinen sairastavuus ei ole merkittävä terroristisia tekoja selittävä taustatekijä. Mielenterveysongelmien uutisoinnilla voidaan ehkä yksinkertaistaa ja medikalisoida tapahtunutta eikä tarvitse mennä sosiaalis-poliittis-kulttuuris-uskonnollisiin ulottuvuuksiin, jotka voivat olla selittäjälle ja yhteiskunnalle laajemmin vähän kiusallisia ja hankalia aiheita."

Vaikeat mielenterveyden ongelmat estävät yleensä johdonmukaisen toiminnan yhdessä muiden ihmisten kanssa. Jopa paranoidista skitsofreniasta kärsivän ihmisen on kuitenkin mahdollista toimia itsenäisesti pitkäjänteisestikin. 

"Ajattelisin, että tällainen henkilö joutuisi tiiviin porukan ulkopuolelle aika äkkiä. Yksin toimivien keskuudessa voisi varovaisen ja alustavan arvion mukaan olla enemmän mielenterveysongelmia kuin ryhmässä toimivien keskuudessa."

Mielenterveysongelmien niputtaminen yhteen on ongelmallista, kun pohditaan niiden merkitystä terrori-iskujen taustalla. Seppänen muistuttaa, että mikään mielenterveyden häiriö ei liity suoraan terroristiseen väkivaltaan.

"Jotkut mielenterveyden häiriöt lisäävät todennäköisyyttä väkivaltaan yleensä, jotkut häiriöt taas vähentävät todennäköisyyttä. Esimerkiksi masennus passivoi ihmistä ja vähentää tyypillisesti väkivaltarikokseen syyllistymisen todennäköisyyttä. Vaikea-asteiset psykoosisairaudet, etenkin päihdeongelmaan yhdistettynä, lisäävät hieman väkivaltaan syyllistymisen todennäköisyyttä."

Suojelupoliisi päivittää jatkuvasti listaa terrorismin torjunnan kohdehenkilöistä. Kohdehenkilölista on terrorismin torjunnan työkalu, joka ohjaa tiedonhankintaa ja uhkan ennalta ehkäisyä. Olennaista on tunnistaa mahdolliset iskijät etukäteen. Mahdollinen tieto mielenterveyden ongelmista on yksi huolta lisäävä tekijä juuri siksi, että tietyt häiriöt voivat lisätä potentiaalia väkivaltaan. Mielenterveys on kuitenkin aina vain yksi tekijä kokonaisarvioinnissa. 

Joskus mielenterveysongelmat pienentävät terrorismin uhkaa. Seppänen on nähnyt tilanteita, joissa potilas on luonut itselleen verkkoidentiteetin, joka on täysin irrallaan hänen todellisesta identiteetistään ja toimintakyvystään. 

Sama ilmiö tunnetaan Suojelupoliisissakin. Verkossa aggressiivisesti esiintyvä ja uhkaileva henkilö voi kasvokkain tavatessa osoittautua esimerkiksi elämänhallinnaltaan ja toimintakyvyltään hyvin rajoittuneeksi eikä aiheuta todellista uhkaa.

Pelkkä sanoitus ei tee teosta terrorismia

Seppäsen mielestä mielenterveysongelmat eivät altista radikalisoitumiselle, vaan sen syyt ovat monimutkaisemmat. Tiettyihin psykiatrisiin häiriöihin sen sijaan liittyy ajattelumalli, joka voi näyttää maallikosta radikalisoitumiselta, vaikka se on psykiatrin silmin täysin eri ilmiö.

"Aika moniin psykoottisiin sairauksiin liittyy uskonnollisia harhaluuloja, saman tyyppistä dogmaattista uskonnollista retoriikkaa, jota olemme tottuneet näkemään radikalisoituneiden henkilöiden terminologiassa. Näiden ihmisten mielensisältöä hallitsee kuitenkin täysin se, mitä sairaus sinne tuottaa eikä sitä voi lähteä esimerkiksi propagandalla manipuloimaan."

Mielenterveysongelmien uutisoinnilla voidaan yksinkertaistaa ja medikalisoida tapahtunutta.

Myös Suojelupoliisin terrorismin torjunnassa nähdään, että pelkkä sanoitus ei vielä tee teosta terrorismia. Ideologia saattaa olla päälle liimattu, ja sen aitouden arviointi on vaikeaa. Vaikeimmissa tilanteissa tuomioistuin lopulta ratkaisee kaiken käytettävissä olevan näytön perusteella, mistä on kyse. Tarvittaessa tekijän syyntakeisuus arvioidaan mielentilatutkimuksessa. 

Kaikkein tuhoisimmat terrori-iskut eivät synny hetken mielijohteesta tai harhoista. Niitä edeltää usein jopa vuosien järjestelmällinen suunnittelu. Monimutkaisissa iskusuunnitelmissa on mukana iso joukko ihmisiä eri tehtävissä. Etenkin iskujen suunnittelijoilla mutta myös tekijöillä on yleensä hyvin vahva ideologinen vakaumus, joka heidän mielestään oikeuttaa äärimmäisenkin väkivallan käytön. 

Yhdistääkö radikaaliin toimintaan liittyviä sitten jokin psykologinen ominaisuus? Sekä Supon terrorismianalyytikot että Seppänen suhtautuvat ajatukseen epäillen.

"Radikalisoitumista on niin monenlaista. Terroristiset ryhmät ovat hyvin erilaisia ja myös niiden sisällä on niin eri tyyppisiä rooleja, että se on väistämättä hyvin heterogeeninen porukka."

Sen sijaan taustalla on usein eristäytymisen, nöyryytyksen ja osattomuuden kokemuksia. Seppäsen mukaan radikalisoitumista voidaankin estää samoilla keinoilla, jotka muutenkin tukevat sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. Hän pitää tärkeänä, että ihmiset saadaan integroitua omaan ympäristöönsä ja kouluttautumaan.

Vaikka mielenterveysongelmat eivät ole merkittävä terrorismin selittäjä, Seppänen haluaa tuoda esiin myös hoitoon pääsyn vaikeuteen littyvät riskit.

"On yksiselitteinen fakta, että mielenterveyspalveluita on ajettu liian alas. Se sisältää aina sen riskin, että meillä on hoitamatonta psykiatrista problematiikkaa, joka saattaa näyttäytyä myös väkivaltana."