Suojelupoliisi syntyi kylmän sodan alkuhämärässä – nykyhetken uhkissa on samaa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun täysin uudistettu, suomalainen turvallisuuspoliisi Suojelupoliisi aloitti toimintansa. Uuden erikoispoliisin tehtävänä oli puolueettomasti suojella Suomen laillista valtio- ja yhteiskuntajärjestystä paljastamalla sitä vastaan suunnatut valtio- ja maanpetokselliset hankkeet.

Jo viraston nimi henki irtiottoa edeltäjistä Etsivästä keskuspoliisista ja Valtiollisesta poliisista (Valpo I ja II), jotka nuoren tasavallan sisä- ja ulkopoliittisesti turbulentteina ensivuosikymmeninä olivat muuntuneet paitsi salaisiksi, myös poliittisiksi poliiseiksi. Uudistetun erikoispoliisin tehtävänä oli puolueettomasti suojella Suomen laillista valtio- ja yhteiskuntajärjestystä.

Uuden viraston toimintaympäristöä hallitsivat vuonna 1949 tutun oloiset teemat. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä oli pari vuotta aikaisemmin alkanut suurvaltapoliittinen kilpailu, kylmä sota. Suomi asemoitui Neuvostoliiton kanssa solmitun YYA-sopimuksen myötä virallisesti puolueettomaksi, mutta julkisen kulissin takana lännen etuvartiossa seisovaksi maaksi. Ulkoisten uhkien osalta Suojelupoliisin tärkein tehtävä olikin Neuvostoliiton harjoittaman vakoilun paljastaminen ja torjunta. 

Työ tuotti tulosta 1950-luvulla erityisesti itärajalla, jossa Neuvostoliiton rajajoukot ja sotilastiedustelu värväsivät aktiivisesti rajavyöhykkeellä asuvia suomalaisia agenteikseen. Haaviin jäi myös länsimaiden tiedustelupalveluiden edustajia. Suomen maantieteellinen sijainti houkutteli Nato-maita käyttämään sitä hyväkseen Neuvostoliittoa vastaan kohdistuvassa vakoilussa. 

Valtuudet ja poliittinen tilanne rajoittivat Supon toimintaa

Kylmä sota heijastui myös Suomen sisäiseen turvallisuuteen. Valvonnan kärki kohdistui pitkään kommunisteihin, joiden Suomen valtiojohto edelleen pelkäsi pyrkivän Neuvostoliiton tukemana demokratian kumoamiseen ja diktatuurin perustamiseen. 

Huomiota kiinnitettiin myös kommunististen puolueiden SKDL:n ja SKP:n toimintaan, sillä Neuvostoliiton uskottiin – ja lopulta myös tiedettiin – käyttävän puolueita vaikuttamistoimintansa välineinä pyrkiessään sitomaan Suomen niin poliittisesti kuin taloudellisesti omaan etupiiriinsä. SKP:n kautta neuvostotiedustelu pysyi ajan tasalla myös suomalaisesta politiikasta. 

Tällaiseen Neuvostoliiton Suomessa harjoittamaan poliittiseen tiedusteluun ja vaikuttamiseen ei Suojelupoliisin toimivaltuuksilla ollut kuitenkaan mahdollisuutta puuttua. Ainoa tehokas vastatoimi, julkinen ja avoin keskustelu neuvostotiedustelun vaaroista, oli YYA-Suomessa mahdotonta.

Toistaako historia itseään?

Nyt 75 vuotta myöhemmin Suojelupoliisi jatkaa työtä Suomen kansallisen turvallisuuden puolustamiseksi. Viraston toimintaympäristöä hallitsee jälleen kiihtyvä globaali idän ja lännen välinen vastakkainasettelu sekä kiristyneet suurvaltasuhteet nyt Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. 

Myös Euroopan turvallisuusjärjestelmä koki jälleen pitkäkestoisen muutoksen, kun Venäjä kaksi vuotta sitten aloitti laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Omat haasteensa asettavat ilmastonmuutos ja köyhyys, jotka pakottavat entistä suuremmat ihmisjoukot liikkeelle samalla, kun keskustelu demokratian kriisistä kiihtyy niin Yhdysvalloissa kuin Länsi-Euroopassakin.

Geopoliittisesti Suomi sijaitsee edelleen idän ja lännen välissä ja ulkoisten uhkien osalta suurimman kansallisen turvallisuuden uhkan muodostaa edelleen Venäjän laiton tiedustelu- ja vaikuttaminen. Myös sisäisen turvallisuuden puolella keskiöön ovat palanneet kotimaiset ääriliikkeet, kun etenkin äärioikeiston muodostama uhka on viime vuosina kasvanut. Paluun ovat tehneet myös haaveet demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaisesta kaatamisesta ja korvaamisesta diktatuurilla.

Historia tuntuu siis Suojelupoliisin toimintaympäristön osalta toistavan itseään. Toisaalta se kertoo siitä, että (valitettavasti) tarve valtiollisia tai nykytermein kansallisen turvallisuuden uhkia torjuville tiedustelu- ja turvallisuuspalveluille on ikuinen. Vain uhkien yksityiskohdat muuttuvat ajassa.

Suomen asemoituminen on muuttunut olennaisesti 

Sen sijaan merkittävä muutos on tapahtunut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa asemassa. Vuonna 2024 Suomi on asemoitunut virallisesti lännen puolelle niin EU- ja Nato-jäsenyyksien kuin Yhdysvaltojen kanssa solmitun puolustusyhteistyösopimuksen ja Britannian kanssa tehtävän tiiviin JEF-yhteistyön kautta. 

Tämä uusi asema antaa turvaa, mutta tuo myös uusia velvollisuuksia. Vuonna 2019 turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi muuttunut Suojelupoliisi vastaa niihin tänä päivänä myös hankkimalla ennakoivaa tiedustelutietoa erityisesti Suomen valtiojohdon ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon tueksi, mutta myös Suomen liittolaisten tarpeisiin.

Uutta on myös mahdollisuus puhua Suomen kansallisen turvallisuuden uhkista julkisesti niiden oikeilla nimillä myös Suojelupoliisin toimesta. Se on erityisen tärkeää aikana, jolloin vihamielisen informaatiovaikuttamisen keinot ovat lähes rajattomat.

Mari Luukkonen 
Suojelupoliisin historiasta väitellyt, Supon erityisasiantuntija