Venäjä pyrkii kiertämään vientirajoituksia monin tavoin – myös Suomi on kohteena

EU-maat ja Yhdysvallat ovat kohdistaneet Venäjään poikkeuksellisen voimakkaita vientirajoituksia helmikuussa 2022 alkaneen hyökkäyssodan vuoksi. Pakotteiden seurauksena Venäjällä on pulaa erilaisista materiaaleista ja komponenteista, joita se tarvitsee ylläpitääkseen sotilaallista kyvykkyyttään.

Venäjä pyrkii paikkaamaan kasvavaa pulaa kiertämällä pakotteita entistä moninaisemmilla keinoilla. Myös suomalaiset yritykset ovat kohteena, kun rajoituksia pyritään kiertämään.

Venäjään kohdistuu tällä hetkellä monenlaisia pakotteita sodan vuoksi. Vientikieltojen piirissä ovat tuotteet ja teknologia, joilla ylläpidetään Venäjän sotakoneistoa ja teollista tuotantokykyä. Vientirajoitusten lisäksi EU-maat ovat päättäneet useista muista Venäjään kohdistuvista vastatoimista, kuten henkilöpakotteista ja tuontikielloista.

Toimintaympäristö on muuttunut olennaisella tavalla

Suojelupoliisin näkökulmasta ilmiö sai alkunsa jo vuonna 2014, jolloin Venäjä valtasi Krimin ja sota Itä-Ukrainassa alkoi. Ensimmäiset Venäjään kohdistuvat pakotteet asetettiin silloin. Suomesta on sijaintinsa vuoksi ollut perinteisesti paljon vientiä Venäjälle, ja rajaliikenne on ollut vilkasta. Siksi Suomi on ollut yksi niistä maista, joiden kautta Venäjä pyrkii kiertämään pakotteita.

Laajamittaisen hyökkäyssodan alettua toimintaympäristö muuttui kuitenkin olennaisesti. EU ja Yhdysvallat ovat kiristäneet Venäjään kohdistuvia pakotteita merkittävästi, minkä seurauksena kaikki Venäjälle suuntautuva vienti on vähentynyt. Vientirajoitusten kiertäminen Suomen kautta on vaikeutunut, sillä rajoitusten alaisia tuotteita ja teknologiaa on aiemmin pyritty viemään normaalin viennin joukossa.

Venäjä etsii hankinnoilleen aktiivisesti uusia reittejä. Se pyrkii kiertämään vientirajoituksia muun muassa häivyttämällä todellisen ostajan pitkillä hankintaketjuilla ja hyödyntämällä kolmansia maita. Venäjä käyttää hankinnoissaan sekä yksittäisiä yrityksiä että hankintaverkostoja, joiden kautta se ohjaa tarvitsemaansa teknologiaa Venäjälle. Hankinnoissa ei välttämättä ole aina selvää
kytkentää Venäjään. 

Selvää on, että läntisen yhteisön asettamat pakotteet vaikuttavat jo Venäjään. Venäjällä on jo pulaa esimerkiksi teknologiasektorin tarvitsemista komponenteista sekä laivanrakennusalan ja lentokoneiden tarvitsemista osista. Vaikka Venäjä kykenisi hankkimaan tiettyjä tuotteita kiertämällä vientirajoituksia, pakotteet voivat vaikuttaa myös siihen, onko tuotteita saatavilla tarpeeksi ja paljonko ne maksavat. Kaikkea Venäjä ei pysty korvaamaan.

Suomalainen osaaminen kiinnostaa Venäjällä 

Suomalaisilla yrityksillä ja yliopistoilla on runsaasti kansainvälisesti arvostettua osaamista ja edistynyttä teknologiaa. Esimerkiksi erilaiset elektroniset komponentit, mittauslaitteet, työstökoneet, optiikka, merenkäyntiteknologia ja kvanttiosaaminen kiinnostavat Venäjää.

Venäjä pyrkii hankkimaan Suomesta myös vientivalvottuja kaksikäyttötuotteita. Kaksikäyttötuotteilla tarkoitetaan teknologiaa tai tuotteita, jotka soveltuvat sekä siviili- että sotilaskäyttöön tai joukkotuhoaseiden kehittämiseen.

Suomalaisten yritysten ja yliopistojen onkin hyvä kiinnittää huomiota tavallisuudesta poikkeaviin hankintapyrkimyksiin tai yhteydenottoihin. Suomalaisen teknologian tai tuotteiden päätyminen Venäjän asevoimia tukeviin hankkeisiin suomalaisen tahon kautta on organisaation maineelle ja toiminnalle merkittävä riski. Yritys voi joutua itse pakotetoimien kohteeksi, jos asioi lännen pakotteiden piirissä olevien toimijoiden kanssa.

Yksi Suojelupoliisin tehtävistä on hankkia tietoa pyrkimyksistä viedä Suomesta tai Suomen kautta ulkomaille teknologiaa tai tuotteita, joihin kohdistuu vientirajoituksia.

Supo pyrkii toiminnallaan myös turvaamaan suomalaisten yritysten toimintaympäristöä. Vientirajoituksiin liittyen tehdään tiivistä yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti eri viranomaisten ja yritysten kanssa.

Työtä on helpottanut merkittävästi vuonna 2019 voimaan tullut tiedustelulainsäädäntö. Supo voi seurata kansallista turvallisuutta mahdollisesti vaarantavaa toimintaa, vaikka se ei täyttäisi rikoksen tunnusmerkistöä. Näin tiedonhankinta voidaan aloittaa nykyään entistä varhaisemmassa vaiheessa.